Katar

Qatar, Persianlahdella sijaitseva niemimaa-arabimaa, on tunnettu futuristisesta kaupunkisiluetistaan ja varallisuudesta, joka on peräisin maailman suurimmista öljy- ja maakaasuesiintymistä. Tämä pieni kansakunta on muuttunut helmien taloudesta maailmanlaajuiseksi rahoituksen, median ja koulutuksen keskukseksi, jossa sijaitsee vaikutusvaltainen Al Jazeera -mediasisältöverkosto ja laaja-alainen Education City.

Koostaan huolimatta Qatarilla on merkittävä taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta alueella, mikä korostuu sen isännöimissä tapahtumissa kuten vuoden 2022 FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa. Sen pääkaupunki Doha heijastaa maan nopeaa modernisaatiota ja kulttuurista dynamiikkaa, jota ilmentävät islamilaisen taiteen museo ja vilkas Souq Waqif, jotka yhdistävät perinteen ja uusimman tekniikan. Qatarin visio on edistyksellisestä yhteiskunnasta, joka tasapainoilee taloudellisen kasvun ja kulttuuriperinnön välillä ja pyrkii asemansa mukaisesti siltaamaan itää ja länttä.

Qatarin maantiede

Qatar on pieni arabimaa, joka sijaitsee Arabian niemimaan koillisrannikolla, Persianlahden rannikolla, ja se rajoittuu etelässä Saudi-Arabiaan. Maan maasto on pääasiassa tasainen, kuiva aavikko, jossa on pitkä Persianlahden rantaviiva hiekkarantoineen ja dyynineen. Sen pääkaupunki ja suurin kaupunki, Doha, sijaitsee rannikolla ja siellä on moderni kaupunkisiluetti, joka nousee aavikkomaisemasta.

Maan maantiede on vaikuttanut merkittävästi sen taloudelliseen kehitykseen, ja sen offshore-pohjaiset North Field -kaasu- ja öljyvarannot ovat joitain maailman suurimmista. Vaikka maassa on aavikkoinen ilmasto, Qatar on koti monenlaiselle villielämälle, mukaan lukien arabianoryksit ja muuttolinnut, jotka kerääntyvät sen rannikoille ja sisämerelle. Luonnonmakean veden puutteeseen vastataan innovatiivisella desalinaatioteknologialla, mikä varmistaa kestävyyden nopean kaupungistumisen keskellä.

Historia

Qatarin historia on syvästi kietoutunut Arabian niemimaan heimodynamiikkaan ja merelliseen toimintaan. Vuosisatojen ajan se oli alue, jota asuttivat nomadiset heimot ja joka oli mukana helmenkalastuksessa. 1700-luvulla Al Khalifa ja myöhemmin Al Thanin dynastia, Qatarin nykyinen hallitseva perhe, alkoivat vakiinnuttaa otettaan niemimaasta.

1800-luvulla ja varhaisella 1900-luvulla Qatarista tuli brittiläinen suojelualue, pääasiassa turvallisuussyistä osana vastapainoa Osmanien laajentumiselle ja alueen meritoimintojen valvomiselle. Qatarin tie moderniin kansallisuuteen alkoi, kun se sai itsenäisyyden Britanniasta 3. syyskuuta 1971. Itsenäisyyden jälkeen sheikki Khalifa bin Hamad Al Thani otti vallan Emiirinä ja valvoi laajamittaista hiilivetyjen hyödyntämistä, mikä nosti Qatarin merkittävään vaurauteen ja globaaliin näkyvyyteen.

Tämä vauraus rahoitti laajamittaista modernisointikampanjaa, jossa panostettiin koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. 1990-luvulla tehty massiivisen North Field -kaasuesiintymän löytö ja kehittäminen vahvisti Qatarin taloudellista asemaa entisestään. Tänä päivänä Qatarissa tehdään historiaa sen kunnianhimoisen visiotulevaisuudestaan, tasapainottaen kulttuuriperintöään globaalien taloudellisten tavoitteidensa kanssa.

Hallitus ja politiikka Qatarissa

Qatarin hallinto on ehdoton monarkia, jossa emiiri toimii valtionpäänä ja hallitsee merkittävää poliittista valtaa. Nykyinen emiiri vuodesta 2013 lähtien on sheikki Tamim bin Hamad Al Thani, joka seurasi isäänsä, sheikki Hamad bin Khalifa Al Thania. Emiirin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan muotoilu, puolustuksen valvonta ja toimeenpanovallan ohjaaminen.

Poliittisia puolueita ei sallita Qatarissa, ja hallitus perustuu suurelta osin perinteisen hallinnon ja islamilaisen lain periaatteisiin. Neuvoa-antava neuvosto, jota kutsutaan Majlis Ash-Shuraksi, hoitaa lainsäädännöllisiä tehtäviä, vaikka sen jäsenet nimitetäänkin emiirin toimesta. Maa on edistynyt kohti poliittista osallistumista, mukaan lukien uuden perustuslain kansanäänestys vuonna 2003 ja suunnitelmat osan neuvoa-antavan neuvoston vaalien järjestämisestä.

Qatarin ulkopolitiikka erottuu rohkeutensa ja usein itsenäisyytensä ansiosta, ylläpitäen erilaisia kansainvälisiä liittolaisuuksia. Se isännöi Al Udeidin lentotukikohtaa, suurinta Yhdysvaltain sotilastukikohtaa Lähi-idässä, samalla kun se harjoittaa diplomaattisia suhteita Iranin kanssa ja tukee erilaisia ryhmiä arabimaailmassa. Sen merkittävä media-vaikutus, erityisesti Al Jazeeran verkoston kautta, ja sen rooli välittäjänä alueellisissa konflikteissa korostavat sen poliittista läsnäoloa maailman näyttämöllä. Vaikka siellä on joitakin sisäisiä vaatimuksia uudistuksista, hallitus pitää tiukkaa otetta poliittisesta ilmaisusta ja kokoontumisvapaudesta.

Qatarin talous

Qatarin taloutta leimaa sen merkittävät öljy- ja maakaasuresurssit, jotka ovat sijoittaneet sen yhdeksi maailman johtavista nesteytetyn maakaasun (LNG) tuottajista ja antaneet sille yhden maailman korkeimmista henkeä kohti lasketuista tuloista. Maan vauraus johtuu suurelta osin Pohjoiskentän hyödyntämisestä, maailman suurimmasta maakaasualueesta.

Valtio pelaa keskeistä roolia qatarilaisessa taloudessa hallitsemalla öljy- ja kaasuresursseja sekä tekemällä sijoituksia kotimaassa ja kansainvälisesti Qatarin investointiviranomaisen (Qatar Investment Authority, QIA) kautta. Tämä valtion omistama sijoitusrahasto sijoittaa eri aloille maailmanlaajuisesti varmistaen maan taloudellisen vakauden sen fossiilisten polttoaineiden reservien ulkopuolella.

Pyrkiessään monipuolistamaan talouttaan ja vähentämään riippuvuuttaan hiilivetyistä Qatar on kehittänyt sektoreita kuten rahoitus, koulutus ja matkailu. Maa on myös tehnyt merkittäviä investointeja infrastruktuuriin, mukaan lukien Hamadin kansainvälinen lentokenttä, Dohan metrojärjestelmä ja valmistautuminen vuoden 2022 FIFA:n maailmanmestaruuskilpailuihin. Lisäksi Qatar visioi tulevansa alueelliseksi keskukseksi urheilulle, konferensseille ja koulutuksen huippuosaamiselle, kuten osoittavat Qatarin tiede- ja teknologiakeskus ja Education City, joka isännöi tunnettujen kansainvälisten yliopistojen haarakonttoreita.

Vaikka Qatarilla onkin taloudellisia vahvuuksia, se kohtaa haasteita, mukaan lukien talouskasvun ylläpitäminen vaihtelevien öljyn hintojen edessä sekä vuonna 2017 alkanut alueellinen saarto, jonka se on onnistunut navigoimaan osittain merkittävien rahoitusreserviensä ja joustavien talouspolitiikkojensa ansiosta.